Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

VuokraajahakuYksityishakuEsterataharjoitukset 20.5Koulurataharjoitukset 27.5

 

Vuokravihko

"Toimiston pöydällä lepää paksu ruskeakantinen vihko, joka kätkee kansiensa väliin mitä hienoimpia tarinoita."

Vuokravihko on tarkoitettu vain ja ainoastaan vuokraajien käyttöön. Koska hevosten vuokraaminen Rihtniemessä tapahtuu tarinoita kirjoittamalla, täytyy tarinoille olla joku paikka. Vuokravihko on kaikkien vuokraajien yhteisessä käytössä.

Tarinan pituudella ei ole ala- tai ylärajaa, mutta huomaathan, että pitkästä tarinasta ansaitsee enemmän virtuaalieuroja, kuin lyhyestä. Pelkästään tarinan pituus ei kuitenkaan ratkaise ansaittavaa rahamäärää, vaan siihen vaikuttaa myös tarinan sisältö ja oikeinkirjoitus. Jokainen tarina kommentoidaan tallin omistajan toimesta.

 [ Kirjoita ]

Nimi: Neva

27.01.2018 17:20
Luku 1 ✔ Punainen piirtopää

Vaalealta taivaalta tupruttaa lunta. Suuret lumihiutaleet leijailevat hitaasti kohti maata. Muutama eksyy jopa ikkunan lasiin. Lumi on minulle ehdoton asia sille, että voin sanoa olevan oikeasti talvi. Ilman lunta ei vain voi olla talvea. Painaudun hiljaisena kylmää ikkunalasia vasten. Vaikka ikkunan kylmyys heijastuu iholleni paksun hupparin läpi, en anna sen häiritä. Ikkunalaudan alla on kuitenkin patteri, joten se lämmittää mukavasti, vaikka kaikkialta ei tulekaan lämpöä. Tykkään istua pienessä ullakkohuoneessani olevalla ikkunalaudalla, koska siitä näkee hyvin maisemia. Koda pötköttää rennosti vihreällä karvamatolla, minkä uros on ominut itselleen aika hyvin.
“Nevaa”, kuulen Nechan innokkaan äänen portaista.
Pieni kiharapää juoksee innoissaan huoneeseen. Koda katsoo tyttöä hämmentyneenä, mutta on jo tottunut hänen inotoiluunsa. Tiedän Nechan haluavan leikkiä, mutta samalla muistan, että olen luvannut lähteä tutustumaan läheiseen talliin. Saisin ehkä viimein taas hevosen, jonka kanssa pääsisin puuhailemaan.

Tippaudun auton kyydistä tien varteen, jossa näen heti tarhoissa löntystäviä hevosia. Katselen hetken vähän matkan päässä tarhaavia kavioeläimiä ennen kuin lähden kävelemään tietä pitkin lähemmäs tallia. Huomaan nopeasti lammasaitauksen, jossa on kolme pörröistä lammasta. Tallilla ei siis ole tyydytty vain hevosiin, vaikka lampaita ei näytä olevan montaa. Astelen rauhallisesti eteenpäin tarkkaillen kiinnostuneena ympäristöä. Taivaalta satelee edelleen vähän lunta, mikä ei pääse haittaamaan minua. Punalautaisen rakennuksen ovesta juoksee äkkiä tumma saksanpaimenkoira. Säpsähdän koiraa vähän, mutta koiraa jää vain pyörimään ympärilleni aikomatta mitään pahaa.
“Hemuli tänne”, ärähtää kuitenkin ystävälliseltä kuulostava naisen ääni oven suusta.
“Ei tää mitään haittaa”, hymyilen pienesti ja silitän ilmeisesti Hemuliksi nimettyä koiraa.
Vaaleahiuksinen nainen hymyilee pienesti minulle ja katselee uteliasta koiraa. Hän taitaa itsekin tietää ihan hyvin, ettei se tahdo mitään pahaa. Huomaan jossain naisen selän takana vilahtavan toisen koiran sekä pellavapäisen pojak, jollanäyttää olevan vauhti päällä. Hän saattaisi viihtyä Nechan kanssa, jos ujo tyttö joskus uskaltaa mukaani.
“Olen muuten Juulia Helmivuo. Mikäs sinut tänne tuo?” hän kyselee minulta.
“Oon Neva, tulin tutustuu tänne vuokrahevosen toivossa”, selitän hymyillen ja yritän peittää innostustani.
“Ai se oletkin se tyttö, no voinkin samantien lähteä näyttämää sulle paikkoja”, Juulia selittää ja nappaa naulakosta takin päälleen.
Odotan oven lähettyvillä pienen hetken, kun nainen pukee ulkovaatteet päälleen. Ei siihen pakkaseen ihan hupparissa kuitenkaan viitsi lähteä.

Juulia esittelee minulle tallille, joka ei ehkä ole maailman modernein, mutta ainakin toimiva se kuitenkin on. Ei kaiken tarvitse aina olla niin hienoa eikä se edes sopisi tänne kovinkaan hyvin ainakaan omasta mielestäni. Tallissa on kaksikymmentä karsinaa, joten mikään ihan kääpiötalli ei kyseessä ollut. En minä kyllä edes paljoa isompaan paikkaan olisi edes halunnut. Vähän karsinoita tarkkailemalla ymmärsin helposti, ettei ihan kaikissa edes ollut asukasta. Nyt kaikkinasukkaat olivat kylläkin ulkona tarhoissa, mutta kyllä sen pystyy silti ihan hyvin huomaamaan. Tallista löytyy myös Juulian esittelemänä rehuhuone, pesukarsina, satulahuone sekä toimisto. Kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista tilaa oli siis ihan helposti löydettävissä. Nainen kertoo minulle samalla esittelykierrostaan pitäessä tallin käytännöistä, jotka yritän painaa tiukasti mieleeni.
“Lähdetäänkö sitten katsomaan niitä hevosia?” Juulia kysyy hymyillen.
“Joo”, nyökkään hymyillen.
En haluaisi odottaa enää edes sekuntia, että pääsen katsomaan niitä suloisia kavioeläimiä. Minun pitää kuitenkin malttaa vielä kävellä tarhoille asti.

Juulia selittää minulle jotain pihatosta, mutta haluan kuitenkin mennä ensin katsomaan tarhoissa olevia hevosia. Heti tallin takana olevassa tarhassa näen jotain, mikä sulattaa sydämeni alle aikayksikön. Nuori piirtopäinen suomenhevonen pöllyttää lunta ympäriinsä kaahailleesa tarhassaan. Punarautias ori vaikutti vauhdikkaalta, mutta kuitenkin upealta ennen kaikkea kiinnostavalta tapaukselta.
“Meidän eka kasvatti, Rihtniemen Pensiini”, Juulia kertoo huomattuaan, miten ihailen nuorta hevosta.
“Ihana”, huokaisen mennessäni vähän lähemmäs tarhaa.
“Onhan Kurre ihan kiva, vaikka onkin aikamoinen vekkuli ja rasavilli”, nainen naurahtaa.
“Etsiikös se vuokraajaa?” kysyn nopeasti ja yritän kuulostaa pikkuisen ovelalta.
“Etsii”, Juulia naurahtaa.
Hän taisi ymmärtää, ettei minun päätäni enää helpolla käännettäisi. Olin ihastunut Kurreen eikä minua saisi iskemään enää silmiäni samalla tavalla mihinkään muuhun.

Istun keskittyneenä toimiston pöydän ääressä ja kirjoitan tarkasti ylös kaiken, mitä Juulia minulle. Nuoret hevoset eivät minulle kovinkaan tuttuja, mutta tahdon siitä huolimatta päästä vuokraamaan Kurrea. Veikkuli ori on vain niin ihana, etten halua jäädä Rihtniemeen, ellen saa roikkua nuoren suokin riimun päässä.
“Eiköhän päätös ole nyt nyt, olet Kurren vuokraaja”, Juulia hymyilee, kun painan mustan vihon kiinni.
“Kiitos”, mitään muuta en saa ulos suustani.
En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin tyytyväinen. Näen varmaankaan ikinä. Ehkä silloin, kun haimme Kodan Oulusta tai kun haimme Nechan Kuubasta, mutta kylläkin tämäkin on aivan älyttömän ihana tunne. En malttaisi odottaa, että pääsen kunnolla tutustumaan piirtopäähän.

Vastaus:

Voi miten kiva, että löysit itsellesi sopivan vuokrahevosen! Teistä tulee Kurren kanssa vielä hyvä parivaljakko ja voikin olla, että ensimmäinen Kurren selkään nouseva ihminen kantaa nimeä Neva... ;) Osasit kuvailla Kurren juuri sellaisena, kuin itse sen silmissäni näen! Onhan se sellainen vauhdikas sydäntensulattaja, joka hurmaa jokaisen. :D

Täytyy todeta, että pidän tyylistäsi kirjoittaa! Usein näkee menneessä aikamuodossa kirjoitettua fiktiota ja tämä oli piristävästi erilainen jo aikamuodoltaan. Muutaman kirjoitusvirheen löysin, esim. ensimmäisen kappaleen loppupuolella "inotoiluunsa". Toisessa kappaleessa oli myös muutamia kirjoitusvirheitä, kuten "pojak" ja "jollanäyttää". Eipä nämä pikkuvirheet lukemista juuri haitanneet, mutta kannattaa silti kiinnittää huomiota tekstin oikolukemiseen. :)

Tarina kuulostaa tällä hetkellä todella todelliselta, sillä tätä kommenttia kirjoittaessani vaalealta taivaalta tupruttaa lunta aivan kuin tarinassasi. :D

Saat tästä 14 v€.

Juulia, 29.01.2018

Nimi: Tuula

01.01.2018 13:49
vuokratarina nro. 1

"Voi sua höpsöä, ne on vaan raketteja", mä rauhottelin lähes ruunikolta näyttävää Olafia - lumet oli sulanu ja pihatto oli yhtä mutavelliä. Rokkis kulki mun toisella puolella täysin tottuneena, se ei ollu parin vuoden jälkeen enää - ainakaan mun seurassa - ihmetelly raketteja sitte yhtään. Me oltiin Juulian ja Sirin kanssa vähän teippailtu jätesäkkejä tallin ikkunoihin ettei hepat pelkäis sitä välkettä. Mua hymyilytti - mulla oli ihanan höpsö oma viikinkiponi ja sitten vielä pörrönen vuokralumiukko, joka oli sekin siis poni. Tänään olis aika ratsastaa Olafilla ekaa kertaa, sai nähä mitä tulee.

Olaf oli kyllä iha selvästi yllättyny, kun mä jätin Rokan karsinaan piehtaroimaan ja otin sen käytävälle. Olinhan mä varmaan tuhat kertaa hakenu ruunaa tarhasta, mutta en ollu koskaan harjannu sitä. Mä kummiskin toivoin, että poni luottais muhun, mutta niin tais olla, kun se vaan lerputti alahuultaan ja pörisi hullusti niin, että mäki sain kunnon kuolasuihkun. Hölmö. Mä pihistin sille silti satulahuoneesta piparin - ja Rokkakin sai tietty omansa, mutta itelleni en ottanu, ehkä hyvitykseks. Tuskin Juulia pahastuis.

Me päätettiin nyt olla uhkarohkeita ja lähtee heti ilman satulaa köpöttelemään, nyt oli kummiski aika kylmä, vaikkei lunta ollu ja hirvee pääkallokeli, ku maa oli kunnolla jäässä. Olihan ponilla kummiski hokit ja Kristian oli vähän hiekottanu pihatietä, ettei heti kaaduttais kumoon. Mä käväsin kentällä ponnistamassa aidanviereltä selkään ja sitte lähettiin. Koska mä olin vielä ihan joulufiiliksissä ja Olaf ei tykänny raketeista, mä olin pistäny sille Rokkiksen poronsarvikorvahupun ja ottanu turparemminki suitsista pois.

Me vähän kierreltiin siinä hiekkateillä ja pellollaki käytiin käppäilemässä ja ravailemassa, nytte ei oikeen voinu hankitreeniä tehä ku ei ollu hankea. Kyl me pienet laukkaspurtitki otettiin siinä pellolla ja vaikkei Olaf ihan Rokkiksen vauhtiin yltäny, niin kivaa oli. Me pysyteltiin ihan tallin vieressä ja tarhoissaki oli hevosia niin, että poni näki ne pellolta, ettei sitä alkais pelottamaan. Rakettirintamalla oli onneks hiljasta. Sitte me käppäiltiin takas tallille kuhan oltiin vähä ihmetelty lampaita ja mä hoidin lumiukkoponin pois. Jäin varusteita putsaamaan ja sit ois Rokkiksenki liikutus.

Vastaus:

Voihan uusi vuosi ja raketit, pienen Olafin painajainen :/. Vielä yksi vaihtoehto olisi ollut laittaa sille pumpulipallot korviin ratsastuksen ajaksi, mutta onneksi niitä ei tarvittu. (Onhan poronsarvihuppu paljon tyylikkäämpikin!) Olafista näkee kauas, että se tykkää sinusta. Se päästi sinut selkäänsäkin heti ensimmäisellä yrittämällä, mikä ei missään tapauksessa ole itsestäänselvyys Olafin kanssa.

Tarinan idea on vähän normaalista arjesta poikkeava, tykkään! Aivan kuin lukisin suoraan päiväkirjastasi tätä tarinaa. :) Jään odottamaan mielenkiinnolla seuraavaa. Tästä tarinasta tienaat 11v€.

Juulia, 13.01.2018

 

 

Huomioithan, että kyseessä on virtuaalitalli ja jokainen hevonen on virtuaalihevonen.
Kaikki materiaali © Rihtniemi, ellei toisin mainita.

©2018 Rihtniemi - suntuubi.com